Olenko ainoa vai iskeekö muihinkin ihmisiin sunnuntaisin jonkinasteinen masennus, kun tietoisuuden tavoittaa seuraavana päivänä odottava paluu töihin...? Vaikka eipähän tämäkään päivä mikään kaamea ollut. Jotenkin viikonloppujen vain soisi jatkuvan ikuisesti.

Käsi ylös kaikki jotka on käyneet/ aikovat käydä Hämeenlinnan asuntomessuilla?! Mitä mieltä ootte? Me käytiin eilen. Ei oltu aikaisemmin käyty ja päätettiin vihdoin katsastaa nuo tuommoisetkin messut. Ihan kivaa oli, vaikka vettä tihuuttikin lähes koko päivän. Alue tuntui olevan ahdettu täyteen taloja, hyvä kun pari metriä väliä naapuriin. Tosin kaikenlaiset mainoskojutkin vaikutti asiaan, niitä kun oli vähintään yhtä monta kuin itse kohteitakin. Anyway, talot ei ulkoapäin tehnyt muhun suurtakaan vaikutusta, osa kohteista oli jopa suoraan sanottuna rumia, mutta sisustukset oli kuin suoraan Deko-lehdestä. Aika massiivisen kokoisiakin ne talot oli. Tämmöinen tavallinen tallaaja saa luvan vaan katsella ja unelmoida :)

Ihanaa kun kesä tulee, mä niin rakastan auringonpaistetta ja sitä väriloistoa. Mukavaa myös laittaa kotia kesäkuntoon. Verhot oon vaihatnut jo aikaa sitten, mutta nyt pääsee kunnolla vielä ehostaan ulkopuoltakin. Vielä kun uskaltais laittaa auringonkukan taimet maahan, ne alkaa näyttää jo niin kärsiviltä noissa purkeissansa...

Vaihdettiin mun autoon CD-soitinkin. Se oli ihan mielenkiintoinen operaatio. Ei ollut kunnon liittimiä tossa "uudessa" toosassa, joten yllätys oli positiivinen, kun se sopikin niihin vanhoihin johtoihin. Mp3:sia se ei varmaan toista, taitaa olla ikää jo sen verran, mutta ei se haittaa, saahan biisit kuitenkin koneella muutettua toiseen muotoon. Ajattelinkin jossain välissä alkaa kokoomaan jotain jykevää kruisailu-CD:tä, rrrauh :)

Päättäväisesti lähden elvyttämään vuosia uinuneita päiväkirjamerkintöjä. (Ei ollut sitten parempaa tekemistä sunnuntaipäivänä?) Käyköhän samoin kuin useimmille muillekin hankkeilleni... No, eipä maalailla piruja seinille vaan jätetään nähtäväksi.

Täytyyhän nämä viimeiset opiskelijaelämäni hetket nyt johonkin ikuistaa. Aivan, totta se on, vaikka pitkään epäilinkin: olen onnistunut saattamaan opinnäytetyön päätökseen! 98 sivua uskomattoman nerokasta tekstiä, joka varmasti toimii innoituksen lähteenä lukemattomille tulevaisuuden lupauksille. Jätettäköön omaan arvoonsa se ikävä tosiasia, että itselleni teki tiukkaa kahlata se lopulta virheiden varalta edes kerran läpi... Onneksi oli sentään paljon kuveja :P

Työelämäkin on jälleen aloitettu ja sitä kestääkin sitten ainakin seuraavat 5 kk eli koko kesä. Huokaus. Täytyy vaan palauttaa mieleen mitä kaikkia ihanuuksia se työn tuoma taloudellinen turva mahdollistaakaan. Kaikki kesätyöläiset, yhtykää tuskaani.

Mutta mutta. Tästä journalista vielä. Luonnollisesti tulen vatvomaan täällä kaikennäköisiä kuolevaisen ihmisen maallisia murheita (todennäköisesti tulen suorastaan rämpimään niissä), mutta muutakin on luvassa. Ajattelin esmes pohdiskella aivan übersyvällisesti (joo, just) kaikkia ihania luonnon ihmeitä.

Eli siis suklaata, miehiä ja leffoja.